Fire-Bellied Toad: A Small Amphibian With Big Personality Leaps Through Wetlands And Forests!

Keltapatsas (fire-bellied toad) on viehättävä liskomainen sammakko, joka tunnetaan kirkkaasta keltaisesta vatsastaan ja mustavalkoisista selkäpilkistä. Lähteenä tietoa toimii tällä kertaa Maailman luonnonsäätiön (WWF) julkaisuja.

Nämä pienet amfibioiden edustajat ovat alkujaan kotoisin Itä-Aasian kosteikosta ja metsistä, mutta nykyään niitä voidaan löytää myös harvinaisina lemmikkieläiminä ympäri maailmaa. Keltapatsaan pituus vaihtelee 4,5 – 7 sentiin, mikä tekee niistä varsin pienen kokoisia sammakkoja. Niiden ruumiinrakenteensa on sopeutunut elämään sekä maassa että vedessä.

Keltapatsaan Elämisympäristö ja Elinympäristö

Keltapatsaat viihtyvät kosteissa ympäristöissä, kuten metsänreunamat, suomaat, järvet ja lammikot. Ne tarvitsevat kosteutta pysyäkseen elossa ja kykenevät hengittämään myös ihonsa läpi. Keltapatsaat kiipeilevät mielellään puihin ja pensaisiin, mutta viettävät suuren osan ajastaan maassa tai matalissa vesissä.

Ravinto

Keltapatsaan ruokavalio koostuu pääasiassa pienistä hyönteisistä, kuten hämähäkeistä, matoista ja kärpäsistä. Ne saalistavat tavallisesti yöllä, ja niiden kieli on pitkä ja tarttuva, jolla ne voivat napata nopeasti lentävät hyönteisetkin.

Keltapatsaalle sopii sekä elävä että kuollut ravinto.

Ravinto	Esimerkkejä
Elävä	Hämähäkit, matoja, kärpäset
K Oyollut	Toukat, jotkut kovakuoriset

Keltapatsaat syövät melko paljon ja niiden ruoansulatus on nopea. Ne voivat syödä jopa kolmasosan painostaan päivässä.

Lisääntyminen ja Poikaset

Keltapatsaanaarten parittelukausi alkaa yleensä keväällä, kun lämpötilat alkavat nousta. Koiraat houkuttelevat naaraita kurkun äänillä. Naaras munii 50-100 munaa kerralla, ja koiras hedelmöittää ne. Munat laidataan yleensä kasvien lehtiin tai vesikasveihin lähelle veden pintaa.

Keltapatsaan poikaset kuoriutuvat noin kahden viikon kuluttua muninnasta. Poikasista kehittyy aikuisia sammakkoja neljästä kuudesta viikossa.

Puolustusmekanismia ja Myrkyllisyys

Keltapatsaat ovat melko rauhallista luontoa, mutta ne osaavat puolustautua uhkissaan. Niiden kirkas keltainen vatsapuoli toimii varoitusvärinä, kertoen potentiaalisten petoja, että keltapatsaa on myrkyllinen.

Keltapatsaan ihossa erittyy tahmeaa myrkkyä, joka voi aiheuttaa ärsytystä ja kipua iholle kosketuksesta. Myrkyn vaikutus ei ole kuolemaan johtava, mutta se voi olla erittäin epämiellyttävä.

Keltapatsaiden Hoito Lemmikkinä

Keltapatsaat ovat suhteellisen helppohoitoisia lemmikkieläimiä, kunhan niille tarjotaan oikea ympäristö ja hoito. Ne tarvitsevat tilavaa terrariumia, jossa on sekä maaperää että vettä. Terrariumissa tulisi olla myös piilopaikka ja kiipeilymahdollisuus. Keltapatsaa kannattaa ruokkia joka toinen päivä elävää hyöntisravintoa.

Keltapatsaat ovat kiinnostavia ja viihdyttäviä lemmikkieläimiä, mutta niiden hoidossa on muutama asia, johon on hyvä kiinnittää huomiota:

• Kosteus: Keltapatsaat tarvitsevat kosteaa ympäristöä, joten terrariumia tulisi sumuttaa säännöllisesti.

• Lämpötila: Keltapatsaiden optimaalinen lämpötila on 20-25 astetta Celsiusta.

• Hygienia: Terrariumin on pidettävä puhtaana ja desinfioituna, jotta bakteerit ja sienet eivät pääse leviämään.

Yhteenveto

Keltapatsas on viehättävä pieni sammakko, joka tekee hyvää vaihtelua tavanomaisiin lemmikkeihin. Se on suhteellisen helppohoitoinen, mutta vaatii silti oikeanlaista hoitoa ja ympäristöä voidakseen kukoistaa. Keltapatsaan elintavat ovat mielenkiintoisia ja osoittavat kuinka erilaisissa muodoissa luonto voi olla.